Tässä on kesää vierähtänyt kuumimpien päivien osalta tovi, kun viimeksi viestittelin. Eipä tässä tietystikään ihmeitä kuulu, kunhan kasvan ja karvotun - reilu kilo taitaa painoa olla jo nyt. Ruoka maistuu, ei tietysti kaikki, eikä varsinkaan se omituinen valkoinen möhnä mitä nuo kaksijalkaiset yrittää silloin tällöin minulle (väkisin) syöttää.... Matolääkkeeksi sanovat sitä. Viimeksikin pidin tiukasti suun kiinni ja huulet supussa ;)Paavo-kamun kans saadaan pitää koko talo kahdestaan leikkikenttänä kun kaksijalkaiset menevät siitä omituisesta aukosta, joka hukkaa ne pitkiksi ajoiksi...
Mitäs minä ihmeitä, ajankuluksi metsästelen leijonaa, niin kuin kuvasta näkyy. Ja sitten mulla on seepra, josta tykkään kanssa paljon.
Kamu - toi Paavo - ei jaksa innostua mun kans näillä leluilla leikkimään, ennemminkin tuntuu, että se tykkää käyttää mua vinkulelunaan... Paitsi silloin kun jompi kumpi kaksijalkaisista korottää ääntään.
Ai niin, tykkään nukkua nykyisin kaksijalkaisten nukkumapaikan ja seinän välissä - siihen jää pikkukissan mentävä väli, jossa voi olla rauhassa "krooh-pyyyh". Ja sieltä on kiva välillä hyökkäillä kaksijalkaisten tassuihin kiinni;)
näkymisiin kamut - miu mau
terkuin Elvis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti