Hei, mun kamu Paavo on alkanut hoitaakin mua välillä. Se tulee ja nuolee mun turkkia, ihan niin kuin emo teki mulle joskus. Paavo on kyllä sellanen megahugedude - painaa ainaskin 10 kiloo. Se on äijä. Onneksi se on sellanen äijä, ettei se isottele mulle. Vaikka kiusinkin sitä näykkimällä välillä sen hännästä. Kyllä se tykkää minusta, minähän olen niin söpö, ettei musta voi olla tykkäämättä.

Mulla on tollanen itseni kokoinen kaveri kans. Sille tulee annettua kyytiä välillä. Se on sellanen hiljanen kaveri. Se ei sano vastaan, jos mun otteet on hiukan rajut välillä. Ai niin, toi Paavo-äijä hihkas mulle just, että haluu kuvansa kans tähän. Pistetään sitten ton mun kamun kuva kans tänne. Joskus.

Mouw seuraavaan kertaan, mun pitää mennä syömään...
terkuin Elvis

PS. Paavo- kamu alko hermoilemaan mulle, kun en heti laittanut sen kuvaa tänne - tässä se nyt on. Toi mun huge kamu...

Hei, olen Elvis

Hei, olen Elvis. Olen pieni ja hurmaava - tiedän sen. Osaan kehrätä isoon ääneen ja mielipuuhiani ovat nukkuminen ja syöminen. Olen sisäsiisti, tosin hiekkalaatikolle on kiva nukahtaa, jos sinne väsyneenä vipeltää.

Laumaan kuuluu kaksi kaksijalkaista otusta ja yksi nelijalkainen otus, Paavoksi nuo kaksijalkaiset tuntuvat kutsuvan tuota isoa ronttia. Ei pelkästään isoa, omaan kokoni verrattuna, suorastaan jättiläismäistä...

Tällä hetkellä olen sen verran energinen, että tuppaan nukahtelemaan kesken touhuamisen milloin minnekin. Maton reunalle, kenkätelineeseen, hiekkalaatikkoon - sohvallekin. Herättyäni olenkin sitten nälkäinen ja matka ruokakupille tuntuu aina liian pitkältä.

Johan tässä tätä juttua tulikin, menen unille. Jatketaan toisella kertaa...

miumau tervehtii *Elvis*