 |
| Ihmeellistä valkoista .... |
jopas jotakin - ette ikinä usko mitä mä näin mun bestiksen, siis Paavon kans tässä yksi päivä - jotain sellasta omistuista valkosta valu ylhäältä alas niiden läpinäkyvien seinäjuttujen ohi...
Eihän toi Paavo niitä heti huomannut, mutta kun olin aikani ulvonut siinä katselessani, että purrmurr tuu kattoo, niin laahusti se sitten kattomaan.
Siin kun sitten rinnakkain istuskeltiin - Paavo joka on varmasti syntynyt siihen aikaan kun ruokakin piti itse saalistaa - murpurrasi takaisin, että toi valkonen mitä tuolla ulkona tulee alaspäin on lunta. Se on märkää, kylmää ja mautonta. Niin se Paavo kerto, se oli päässyt joskus maistamaan tuota lunta, mistä se tarinoi. Minä kyllä vastasin, että tuon kyllä keksit itse, ei tuollasta kylmää, märkää ja mautonta ole olemassakaan.
No mutta kaikesta huolimatta... purrmurr nyt taas ja mukavaa pimenevää vuoden aikaa - jee mä saan metsästää pimeissä huoneissa ;)
Elvis aka Touhutoope
PS. Pakko kertoo, mulle kun kävi nolosti yks ilta. Paavo - siis toi mun kamu - oli jo nukkumassa noitten kaksijailkaisten kopassa, kun mä vähän saalistin siin ruokakuppien lähellä yhtä elotonta karvahiirtä. Sain ammuttua sen tassulla aika nätisti tuosta eteisen läpi olkkarin puolelle. Otin sitten tietty spurtin eteisen läpi sen hiirulin perään. Niin siin sitten huomasin olkkarin puolel - se toinen kaksjalkanen virnuili mulle jotenkin omituisesti - ettei nyt suunnanvaihto toimi, iskin pepun lattiaan ja siin sitten etutassut suorana, peppua kuumottaen liu´uin päin *pläts* sitä ovea mistä mennään sinne kesähuoneeseen. No, ei mua muuten se asia nolottanu, mutta se kotona ollu kaksjalkanen hohotti jotenki ihmeellisesti ja hoki: "Sehän meni kuin piirretyissä.."
