Hei taas täältä. Me saatiin ton mun bestiksen - Paavon - kanssa juhannusvieraaksi Pyry. Se on mun veli, vaikka se onkin tuollanen erilainen. Pyry on ihan kiva kaveri, mut se on pikkusen nirso ruualle. Sille pitää olla erilaiset ruuat - ne on tosin hyviä, minäkin olen Paavon kanssa niitä maistanut - aina kun kaksijalkaisten silmä välttää.

Päivät menee nopeasti, kun yhdessä touhutaan kaikenlaista. Kirmataan toistemme perässä ja painitaan. Välillä, kun menee rajummaksi painiksi, niin toi mun bestis tulee ja antaa meille selkään. Paavo on sen verran vanha, ettei se jaksa katsoa kun me kaksi nuorta kisotaan ;)

Välillä me nukutaan vieri vieressä, välillä taas juostaan ihan hullun kissan lailla ympäri taloa. Mutta sellaistahan se on - kissan elämä.

Muih taas ja hyvää kesää kaikille! Mun pitää mennä kiusimaan velipoikaa ;)

terveisin Elvis

PS. Tuossa kuvassa tuhotaan puolta kiloa seitä kolmestaan - siihenhän ei mennyt kuin pieni hetki aikaa - miks me saadaan seitä aina liian vähän?